Luusto lujaksi ja suonet sileiksi K2-vitamiinilla
Tutkimus ja tietämys K-vitamiinista, ja erityisesti sen K2-muodosta, on viime vuosina lisääntynyt huimasti. Suurin osa meistä liittää K-vitamiinin ensisijaisesti veren hyytymiseen, ja vitamiinin nimi juontaakin saksankielen sanasta koagulation, eli hyytyminen. Moni tietää myös, että Suomessa vastasyntyneille vauvoille annetaan K-vitamiinipistos juuri veren hyytymisen varmistamiseksi. K-vitamiini on kuitenkin paljon monipuolisempi peluri elimistössämme, jossa hyytymisen ohella luusto ja verisuonet toimivat tämän suojaravintoaineen pelikenttinä.
K-vitamiiniperheessä on monta jäsentä
K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, josta esiintyy useita eri muotoja. Ruoassa K-vitamiini esiintyy K1-muodossa eli fyllokinonina ja K2-muodossa eli menakinonina. Menakinonista löytyy vielä useita eri alamuotoja, eli K-vitamiiniperheen alla on itse asiassa suuri joukko hieman erilaisia molekyyleja. K1-vitamiinia saadaan mm. parsakaalista, lehtikaalista, pinaatista ja muista vihreistä lehtikasviksista. Keskimäärin vaikuttaa siltä, että länsimaisessa ruokavaliossa on riittävästi K1-vitamiinia, vaikka esimerkiksi Suomessa ei olekaan asetettu varsinaista saantisuositusta K-vitamiinille tai sen eri alamuodoille. Sen sijaan K2-vitamiinia, eli menakinoneja, on ruokavaliossamme useimmiten selvästi vähemmän. Esimerkiksi lihassa, kypsytetyissä juustoissa ja kananmunankeltuaisessa on K2-vitamiinia. Omat suolistobakteerimmekin tuottavat K-vitamiinia, mutta sen imeytyminen tunnetaan huonosti. Japanilainen soijapavuista valmistettu nattō-niminen perinneruoka on todellinen menakinonipommi, mutta kuulemaan mukaan sen maku ja haju ovat niin vahvan pistäviä, että suurin osa meistä ei kelpuuttaisi nattōa lautaselleen! Onneksi K2-vitamiinia on nykyään saatavilla laadukkaina ja helppokäyttöisinä ravintolisinä.
Luusto tarvitsee K:ta
Vahva luusto on monen elämäntapa- ja perintötekijän summa. Kalsiumin ja D3-vitamiinin rinnalla on viime vuosina kiinnostuttu yhä enemmän K-vitamiinin merkityksestä luuston lujittajana. Tutkijat ovat osoittaneet, että runsas K-vitamiinin saanti pienentää lonkkamurtumariskiä. Muiden lupaavien tulosten perusteella K2-vitamiinilisä voi vähentää ikääntymiseen liittyvää luuntiheyden heikkenemistä. Euroopassa K-vitamiinin on tiedostettu tärkeäksi pelaajaksi luustokentällä, sillä EU-komissio on hyväksynyt sille terveysväitteen ”K-vitamiini edistää luiden pysymistä normaaleina”.
Millä keinolla K-vitamiini lujittaa luita?
Luun mineralisaatiota säätelevän niin sanotun osteokalsiini-proteiinin toiminta on K-vitamiinista riippuvainen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että K-vitamiinin avulla osteokalsiini karboksyloituu (=siihen liittyy tietty kemiallinen ryhmä) ja tämän seurauksena aktivoituu. Aktivoitunut osteokalsiini sitoo itseensä kalsiumia ja osallistuu näin luukudoksen rakentamiseen. Tämän ketjun seurauksena kalsium sitoutuu luustoon optimaalisella tavalla ja luuston rakenne tulee vahvaksi.
Verisuonet kiittävät K2-vitamiinista
Samalla kun K-vitamiini sitoo kalkin parhaalla mahdollisella tavalla luustoon, se on osallisena sarjassa, jossa kalsiumia saadaan pois verisuonista. K-vitamiinin toimintamekanismi on verisuonistossa samantyyppinen kuin luustossa – tietyn verisuonten kalkkeutumista estävän proteiinin (Matrix-Gla -proteiini) aktivoitumiseen tarvitaan nimittäin K-vitamiinia. Eräiden tutkimusten perusteella juuri K2-vitamiini, mutta ei niinkään K1-vitamiini, näyttää pienentävän riskiä sairastua sepelvaltimotautiin. Aiheeseen liittyviä lisätutkimuksia odotetaan maailmalla innolla!
Miksi juuri K2-vitamiini?
Nykytiedon valossa näyttää siltä, että luusto- ja sydänvaikutuksissa K2-vitamiini on K1-vitamiinia vaikuttavampaa. Tämä selittyy esimerkiksi sillä, että K2-vitamiinilla on pidempi puoliintumisaika kuin K1-vitamiinilla, jolloin elimistön vitamiinipitoisuudet pysyvät tasaisena pidempään. Joidenkin tutkimusten mukaan K2-vitamiini on tehokkaampi aktivoimaan luuston rakentamiseen osallistuvaa osteokalsiini-proteiinia. Kannattaa siis kiinnittää huomiota esimerkiksi ravintolisän K-muotoon.
K-vitamiinin taival kohti hyvin tunnettua ja tutkittua terveystekijää on hyvässä vauhdissa, joskin aluillaan. Jäämme odottamaan lisätutkimuksia lupaavan pelurin seuraavista askelista terveys- ja hyvinvointikentällä.
Heräsikö kysymyksiä? Onko mielessäsi kommentteja? Jätä alle viesti! Jos kirjoitus miellytti, jaathan sen alla olevista napeista sosiaaliselle verkostollesikin!