KIRJOITTAJA: Kajsa Kajander

Ravintolisien turvallisuus on asetettu kyseenalaiseksi ja lehtien palstoilla on annettu ymmärtää, että ravintolisäkauppa on holtitonta toimintaa, jota ei mikään taho säätele tai valvo.  Ravintolisiä koskevaa lainsäädäntöä on itseasiassa paljonkin. Ravintolisille on olemassa oma EU direktiivi ja kansallinen ravintolisäasetus.

Ovatko ravintolisät turvallisia? Uskallanko käyttää niitä? Miten ravintolisiä valvotaan?

Tässä kohtaa pysähdyin itse miettimään, mistä ravintolisissä oikeastaan onkaan kyse. Mihin ravintolisien koostumukset oikeastaan perustuvat? Miten ravintolisien turvallisuus varmistetaan? Miten ravintolisätoimijoiden toimintaa valvotaan?

Mihin ravintolisien koostumus oikein perustuu?

Lainsäädäntö määrittelee tarkasti, mitä vitamiineja ja kivennäisaineita on sallittua käyttää ravintolisissä. Toistaiseksi enimmäismääriä ei ole laissa säädetty, mutta jokaisen toimijan vastuulla on varmistaa, ettei ravintolisä aiheuta terveysvaaraa. Turvallisuus varmistetaan ottamalla huomioon kansalliset ravitsemussuositukset sekä Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA:n määrittelemät päivittäisen saannin turvalliset ylärajat. Nämä raja-arvot perustuvat viimeiseen tieteelliseen tutkimukseen ja suositusten turvamarginaalit ovat usein moninkertaiset, joten turvallisten pitoisuuksien ylittämisestä ei ole syytä olla huolissaan, kunhan vain noudattaa annosteluohjeita.

Onko ravintolisille olemassa omia lakeja?

Kyllä on. Ravintolisiä koskevaa lainsäädäntöä on itseasiassa aika paljonkin. Ravintolisille on olemassa oma EU direktiivi ja kansallinen ravintolisäasetus. Koostumuksen osalta ravintolisät luokitellaan elintarvikkeiksi ja niitä puolestaan säätelee elintarvikelaki. Lisäksi ravintolisiin liittyy keskeisesti paljon muitakin lakeja, joissa asetetaan vaatimuksia mm. sallittujen aineiden, lisäaineiden, puhtauden, pakkausmateriaalien, pakkausmerkintöjen, markkinoinnin ja käytettyjen terveysväitteiden suhteen.

Kuka ravintolisiä valvoo?

Vaikkei sitä aina tulekaan ajatelleeksi, niin ravintolisät luokitellaan valvonnan suhteen elintarvikkeiksi siinä missä tavallinen ruokakin. Ravintolisien valmistajia koskee samat valvontatoimet kuin mitä tahansa kahvilaa tai ruokakauppaa. Laki edellyttää toimijoita tekemään omavalvontaa, jonka tavoitteena on varmistaa tuotteiden turvallisuus sekä elintarvikemääräysten noudattaminen. Ravintolisien myyntiin ei tarvita erillistä lupaa, mutta jokaisesta uudesta ravintolisästä tehdään ilmoitus Elintarviketurvallisuusvirastolle (Evira) ennen myynnin aloittamista.

Ravintolisien tyhjät lupaukset – Mitä ravintolisistä saa sanoa?

Ravintolisien tarkoitus on täydentää normaalia ruokavaliota, ei korvata sitä. Ravintolisät eivät ole lääkkeitä, eikä niillä ehkäistä tai hoideta sairauksia eikä sellaiseen saa markkinoinnissa edes viitata. On kuitenkin täysin sallittua käyttää hyväksyttyjä terveysväitteitä, joilla voidaan ilmaista yhteys jonkin ravintoaineen ja terveyden välillä. Terveysväitteet hyväksyy Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA

Terveysväitteiden käyttö on tarkoin säädeltyä, mutta valitettavasti väärinkäytöksiä esiintyy aina aika ajoin. Epäselvät ilmaisut voi helposti tulkita väärin ja ravintolisä saattaa kuulostaa ihmelääkkeeltä, josta saa apua vaivaan kuin vaivaan. Evira kuitenkin valvoo terveysväitteiden käyttöä ja väärin käytettyihin väitteisiin puututaan. Valvonta ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa ole ihan yksinkertaista. Painettua markkinointimateriaalia on helpompi valvoa kuin esimerkiksi puhelinmyynnissä annettuja ”lupauksia”.  On ikävää, että väärinkäytökset leimaavat helposti koko alaa, vaikka valtaosa toimijoista noudattaisikin sääntöjä.

Ovatko ravintolisät siis turvallisia?

Ravintolisäpakkauksissa mainitaan aina, että suositeltua päiväannosta ei saa ylittää. Tätä suositusta onkin hyvä noudattaa, sillä oikein käytettynä ravintolisistä ei koidu mitään haittaa. Kuten moneen muuhunkin asiaan, myös ravintolisiin pätee mielestäni hyvin sanonta ”kaikkea kohtuudella”.

Niin tavallisessa ruuassa kuin ravintolisissäkin pyrin suosimaan kotimaisia toimijoita, jolloin voin luottaa siihen, että ne ovat elintarvikevalvonnan piirissä ja laillisesti valmistettu. Ulkomaisesta verkkokaupasta en lähtisi ravintolisiäni tilailemaan, vaikka muutama sentti siinä voisikin säästyä. Samoin hälytyskellojen pitää soida, jos jokin tuote kuulostaa aivan liian hyvältä ollakseen totta. Mikäli jokin asia ravintolisän sisältöön tai käyttöön liittyen askarruttaa minua, turvaudun aina apteekin tai luontaistuotekaupan henkilökunnan apuun. Ravintolisien turvallisuuden takia ei kannata yöuniaan menettää 😊.