KIRJOITTAJA: Leea Pelto

Teen osan viikosta töitä kotitoimistossa. Viikonlopun jäljiltä jääkaappi oli täynnä loppukesän satoa, mutta vähän puuttui. Laitoin mökiltä tuomani itse kasvatetut perunat, Annabellet, kiehumaan ja pyöräilin kauppaan hakemaan lounasruokaan täydennystä. Ei se ollutkaan niin nopea reissu kuin olin ajatellut. Kylän supermarketti oli täynnä yläkoulu- ja lukioikäisiä nuoria. Lounastauolla.

Ei ollut nuorisolle koulun lounas kelvannut, vaan oli pitänyt lähteä kuluttamaan omia rahoja. Seurasin mielenkiinnolla lounasostoksia:

• munkki ja limu (tämä yhdistelmä selkeästi suosituin)
• limu ja sipsipussi
• energiajuoma
• patonki (jee, melkein hihkuin innosta!)
• limu ja suklaapatukka…

…Mutta voi reppanaa, tällä viimeisellä ei maksukortti toiminut, ja suklaapatukka jäi ostamatta. Lounaaksi siis pelkkä värjätty sokerilitku. Voi itku!

Koululounasta parjataan usein, mutta vähistä määrärahoista on vaikea taikoa gourmet-annoksia. Koululounas on kuitenkin mietitty mahdollisimman maistuvaksi ja täysipainoiseksi. Syöty ateria auttaa jaksamaan. Munkista ja limusta tulee äkillinen sokeripiikki, jota seuraa väsymys. Todennäköisesti nämä samat tyypit ovat koulupäivän jälkeen ostamassa energiajuomia.

Ajatusteni mukaan hyvään ravintoon kuuluu sekä terveellisten ruokien syöminen että epäterveellisten ruokien välttäminen. Kohtuudella. Ei saa nuoriso paljon ravintoaineita ostoksistaan vaikka kaloreita kyllä riittää. Toivottavasti kotona tarjotaan kunnon päivällinen. Monivitamiini ja rasvahappovalmistekin voisivat olla paikallaan.

Kuinka nuoriso jaksaa? Mitenhän koululounaan arvostusta saisi nostettua? Olenkohan kukkahattutäti? Muuten, Annabellet olivat erittäin herkullisia ja sopivan kypsiä!